Pahoittelen tässä osassa tapahtunutta aikahyppyä. :( koneeni päätti hävittää osan aikaisemmista kuvista, joten tarina hyppää hieman eteenpäin. Eipä muuta tähän alkuun, hyviä lukuhetkiä:)

Screenshot-728.jpg

Heräsin kesken yötä hirveään huuutoon uudessa talossani, joka oli jäänyt minulle mieheni kuoltua muutaman kuukauden takaisessa auto-onnettomuudessa. Poikani, Jere tahtoi ruokaa.

 

 

Screenshot-725.jpg

Ruokin hänet ja ryhdyin takaisin nukkumaan. Tuntui ihanalta pystyä vihdoinkin nukkumaan edes muutaman tunnin yössä.

 

Screenshot-720.jpg

Herättyäni ryhdyin leikkimään pikkuiseni kanssa. En katunut yhtään sitä, että pidin hänet, minun ja Edwardin lapsen. Hän olisi nyt ainoa muistoni tästä miehestä, jota todella rakastin. Edward ei enää näkisi lapsensa ensiaskelia, tai varttumista isoksi.

Screenshot-721.jpg

Jere oli tullut isäänsä. Hänen hiustensa väri oli tosin minulta perittyä. Rakastin Jereä yli kaiken, mutta silti yksi ikävä asia pyöri päässäni, TEO on tietoinen Jerestä. Tiesin, että Edwardin kuolema oli TEO:n tekosia.

Screenshot-723.jpg

Jere käveli huterin askelin minua kohti. Pian hän pysyisi jo varmemmin pystyssä.

 

Screenshot-719.jpg

- Hienoa Jere! Olet edistynyt huimasti! kehuin poikaani, joka katsoi minua hieman kysyvästi ja hymyili.

Minulla alkoi olla jo kiire naapuriin. Olin päättänyt, etten jäisi suremaan koko loppuelämäkseni Edwardin kuolemaa. Minun täytyisi jo mennä eteenpäin elämässäni.

 

 

                                                     ---------------------------------------

Screenshot-711.jpg

Juoksin naapurin ovesta sisään. Edwardin veli Giorgio oli minua vastassa.

- Hei leidiseni, mies flirttaili :- Talo on vapaa, ketään muuta ei ole kotona, kuin me kaksi.

- Hienoa! naurahdin.

Screenshot-712.jpg

Giorgio ohjasi minut poikamiestyyliseen makuuhuoneeseensa.

Screenshot-713.jpg

- Pidetään hauskaa, kun nyt voidaan! kiljahdin. Giorgio mykisti minut huulillaan.

 

                                                -------------------------------------------------

Screenshot-714.jpg

Heräsin parin viikon kuluttua kotoani ikävään vatsanpuristukseen. Edellisenä päivänä syömäni pihviateria möyri ikävästi mahassani.

 

 

Screenshot-718.jpg

Annoin kaiken tulla ulos. Se tuntui hyvältä. Suussani maistui karvaalle. Nyt ikävältä tuntuva muisto vajaan vuoden takaa palasi mieleeni.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

Mitäs piditte? Pitkästä aikaa uutta osaa :) pahoittelen tätä välissä ollutta kirjoitustaukoa, mutta nyt aion ruveta kirjoittelemaan ahkerammin.

Seuraava osa ilmestynee melko pian :) Laittakaa ihmeessä kommenttia osasta!